Kotiasiat kunnossa

Joka perjantai on vapaa päivä. #friyay

A post shared by Teemu Kunto (@teemukunto) on

Minulta on viime aikoina toivottu minimalismin ohella lisää kirjoituksia myös ihmissuhteista, joten koitan herätellä myös sitä osastoa jälleen henkiin. Aika tarkkaan puolisen vuotta tässä on kulunut uuteen elämään kotoutumisessa ja kuten edellisessä tekstissä totesin: ihmissuhderintamalla ei mitään uutta. Jotenkin ei ole ollut energiaa uusille ihmisille ja olemassaolevatkin ovat jääneet turhan vähälle huomiolle. Syksyn synkistyessä olen päättänyt itse kuitenkin valaistua.

Kodin lisäksi työasiat ovat nyt järjestyksessä ja loppuvuoden nautin vielä downshiftailusta tekemällä kolmepäiväistä työviikkoa. Kirjoja olen lukenut tänä vuonna 46, joten olen vähän tavoiteaikataulusta edellä. Kaksi kuukautta ilman alkoholia on myös tehnyt tehtävänsä ja pikkuhiljaa juoksukin on alkanut jälleen sujumaan. Latasin jopa Tinderin takaisin puhelimeen ja olen käynyt pari kertaa treffeilläkin, jos noin vanhanaikaista sanontaa enää voi käyttää. Onpa tullut todettua lähes yhtä vanha sanonta omakohtaisesti edelleen paikkansapitäväksi: ”Mulla on kotiasiat kunnossa ja urheilu tuntuu kiinnostavalta.

En ole itse seurannut enää tällä kaudella Ensitreffit alttarilla -sarjaa, mutta ohimennen viikolla pisti twitterissä silmään pari kommenttia aiheen tiimoilta. Ensimmäisessä todettiin, että pitkään sinkkuna oleminen alkaa tavallaan näkyä ihmisessä, ja toisessa, että jos ei ole valmis yhtään muuttamaan elämäänsä, on syytä vakavasti harkita onko parisuhde ollenkaan oma juttu. Allekirjoitan molemmat ajatukset ja olenkin pohtinut, että kuinka paljon olisin vielä itse valmis mahdollisesti tekemään kompromisseja ja muuttumaan toisen ihmisen vuoksi.

Ainakin ensimmäinen selkäydinreaktio on edelleen, että mä oon se ku oon enkä enää ole muuttamassa itseäni toisen vuoksi. Ja yhtälailla haluan oppia tuntemaan sinut sellaisena kuin olet, enkä sellaisena jollainen saattaisin toivoa sinun olevan. Toisaalta tottakai ymmärrän, että jos haluaisin sitoutua perinteiseen parisuhteeseen, joutuisin tietenkin sopeutumaan myös toisen ihmisen ominaisuuksiin ja tarpeisiin. Enkä missään nimessä pidä itseäni mitenkään valmiina, joten elättelen ainakin toiveita jonkinlaisesta jatkuvasta kasvusta ihmisenä parisuhdestatuksesta riippumatta. Vieläkään en osaa lähtökohtaisesti ajatella itseäni perinteiseen parisuhteeseen, mutta on upeaa tutustua ihmisiin ja kohdata erilaisia elämäntarinoita. Viihdyn edelleen aivan mainiosti yksinkin, mutta tuntuu hyvältä tavata kiinnostavia tyyppejä ja jakaa yhteisiä hetkiä.

Pidän myös hyvin epätodennäköisenä, että haluasin asua toisen ihmisen kanssa, ainakaan kokoaikaisesti. Minusta on hyvä, että ihmissuhteissakin molemmilla on oma koti ja oma elämä, jonka ohessa sitten voidaan jakaa kaikki sellainen, mikä tuntuu tärkeältä. Minulle ei esimerkiksi ole kovin olennaista onko toinenkin minimalisti tai miten hän suhtautuu lemmikkeihin, lapsiin tai kasvattaa omiaan. Minua ei juurikaan häiritse toisten tavarat, erilainen maku tai siisteyskäsitys. Enkä edelleenkään ole kiinnostunut yhteisestä jääkaapista tai asuntolainasta.

Sen sijaan minua kiinnostaa yhteiset hetket, ajatusten jakaminen, välittäminen ja läheisyys.

Ehkä siinä on syyt, ett oot onnellisempi kuin aikoihin.
Siinä on syyt, ett elät hetkessä vain etkä myöhemmin.

–Mikki Kauste

🎶Egotrippi: Ennen ja nyt

 

Kokosin muuten kaikki blogini teksteissä mainitut tai niihin liittyvät biisit soundtrackiksi Spotify-soittolistalle💿 (Jep, mulla on todennäköisesti ollut liikaa vapaa-aikaa.)

Kotiasiat kunnossa

status update

Yksinkertaisesti vähemmän. @minimalisminet

A post shared by Teemu Kunto (@teemukunto) on

Kesä on jälleen mennyt. Ja tänään mittariin kilahtaa kolmekymmentäyhdeksän. Vielä vuosi jäljellä ennen keski-ikää. Kuten aiempina vuosina, tälläkin kertaa olen onnistunut laittamaan suunnilleen koko elämän uusiksi. Joku saattaisi nähdä jo jonkinlaisen kuvion tai elämäntavallisuuden tässä. Muutos on aina ollut minulle jotenkin pysyvä ja helppo tila. Elämä jatkaa yllättämistään ja hyvä niin. Keväiset valinnat ovat osoittautuneet oiviksi, ja vaikka en vielä tiedä mitä kaikkea syksy tuo tullessaan, olen varma, että hyvät asiat jatkavat tapahtumistaan. Toisaalta on pakko myöntää, että olen myös ollut välillä melko uupunut kaikkien muutoksien keskellä. Onneksi ne ovat olleet kuitenkin hyviä.

Ihmissuhdeosastolla on ollut viime kesää hiljaisempaa. Tärkeät ihmiset ovat tulleet tärkeämmiksi, toiset ovat pudonneet kyydistä. Jotkut olen tiputtanut, jotkut ovat tiputtaneet minut. Joidenkin kanssa yhteydenpito on vain jäänyt vähemmälle ilman syytä. Toivottavasti asia korjaantuu. Jonkinlainen energiansäästötila on löytänyt sijaa elämästä. Viihdyn nykyään merkittävästi paremmin myös itsekseni. Olen enemmän zenit itseni kanssa, kuin koskaan. Toisaalta kaipaan edelleen myös uusia tuttavuuksia, joten sikäli mikään ei ole muuttunut.

Tiedostan olevani jonkinlaisessa välitilassa elämässäni tällä hetkellä. Enkä oikeastaan kaipaa siitä edes pois. Viime kesäinen suunnitelma muutosta Helsinkiin ensi vuonna on saanut hieman jäitä hattuun. Sekä omasta että lasten puolesta Seinäjoella lähekkäin asuminen on osoittautunut tärkeäksi. Tästä en malta millään luopua vielä vuoden päästä. Mutta missään nimessä rakkauteni Stadiin ei ole vähentynyt, päinvastoin. Nuo nugetit ovat kuitenkin pieniä vain vähän aikaa, joten etelän hedelmät saavat odottaa poimijaansa vielä jonkin aikaa. Näillä eväillä jatketaan ainakin toistaiseksi. Tämä on hyvä, tätä me otetaan.

Lämmintä ja valoisaa syksyä juuri sinulle!

Ainut kaunis asia kaupungissa oli joki. Sekin ehkä siksi, että oli läpikulkumatkalla. Ei tänne tultu jäämään.
Paitsi kyydistä.

🎶 The XX: Intro

 

status update