#rakkaudenkesä

12496009_10154052560161144_8105429174021213338_o

Kesä on ohi. Kyllä sen saa jo sanoa ääneen. Syksy alkoi viime maanantaina samaan aikaan kuin kesälomakin loppui. Elämäni paras loma. Ja kaikkien aikojen kesä! Enpä muista olenko koskaan voinut niin hyvin ja ollut niin onnellinen kuin tänä kesänä. Loma sinänsä tuli todella hyvään kohtaan, niin säiden kuin oman jaksamisenkin puolesta. Ensimmäinen viikko vietettiin lasten kanssa isäukon mökillä Ikaalisissa äärimmäisen leppoisissa meiningeissä. Pakko myöntää, että ensimmäistä kertaa elämässä myös kesti hieman ennenkö elimistö pääsi lepotilaan. Kolmisen päivää piti hengitellä melko syvään ja tuijotella laiturin nokassa järvelle ennen kuin sain sykkeen laskemaan. Mutta siitä eteen päin meno olikin äärettömän chilliä.

Minulta on kyselty paljon pitkin kesää, että onko kevätpörriäisen pistämä seuranhakuilmoitukseni kantanut hedelmää. Ja vaikka aluksi vaikutti hieman siltä, että pihlajanmarjat ovat happamia, kääntyi kaikki lopulta voitoksi, murskavoitoksi. Monet ovat huvittuneina kommentoineet ”rakkauden etsintääni”, mutta alkuperäisen kirjoituksen lukeneet ymmärtävät, että en suinkaan etsinyt enkä edelleenkään etsi rakkautta. Sen sijaan kaipasin hyvää seuraa ja tässä vaiheessa kesää voin kertoa, että sain todellakin sitä mitä tilasin. Ja enemmänkin. Olen pitänyt yhteyttä ja tavannut paljon vanhoja tuttuja ystäviä pitkänkin ajan takaa ja tutustuin myös joihinkin ihan uusiin ihmisiin. Monien kanssa olen saanut viettää laatuaikaa mitä mielenkiintoisimmissa tilanteissa ja yleensä hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Oltiin kirjaimellisesti tämä kesä näin. Rakastumiselta onnistuttiin todennäköisesti välttymään, kuten oli tarkoituskin, mutta ihastumista on ainakin ilmassa. 😇

Syksy on alkanut arkeen pakenemisen merkeissä. Töihin palaaminen tuntui hyvältä, mutta on ollut vielä edellisen viikon tiistain ja sunnuntain välisen yön jäljiltä hieman rapsakkaa. Juoksu on kulkenut mukavasti ja lähestyvään puolimaratoniin valmistautumisen nimissä päätin viettää viisi viikkoa viinatta. Viisi päivää on kulunut eikä ole kyllä yhtään elimistö kaivannut palautusjuomaa. Maksakin on tainnut kesälomansa ansaita. Päätin myös ensi kesänä osallistua viimein kokonaiselle maratonille, mikäli sama hyvä meininki lenkillä jatkuu.

Suurimpana kesälomatuliaisena on viimein päätös muuttaa Helsinkiin vajaan kahden vuoden päästä kesällä. Silloin täytän neljäkymmentä, olen elämäni kunnossa, edelleen varaton, mutta myös velaton. Pitkään minusta onkin tuntunut, etten osaa enää unelmoida oikein mistään ja että olen saanut jo elämässä suunnilleen kaiken mitä olen halunnutkin. Olen kuitenkin jo kauan ollut rakastunut Helsinkiin ja sain lopulta aikaan päätöksen myös tehdä asialle jotakin. Nyt tuntuu todella hyvältä, että on selkeä päämäärä, jonka aikaikkuna on lukittu. Ja vielä on riittävästi aikaa löytää sopivat keinot unelman toteuttamiseen. Tarkoitus on osallistua mahdollisille kesän 2018 Flow-festivaaleille Punavuoresta käsin. Joten jos sinä tai tuttavasi etsitte loistavaa vuokralaista tai vaikkapa tehokasta myyntihessua parin vuoden säteellä, niin antakaapa kuulua. Edelleen olen myös täysin avoin kaikenlaisille vanhoille ja uusille ihmissuhteille. 💙

Pidäthän mua kädestä vielä syyskuisina öinä
Masennutaan sitten yhdessä
Mut ei tänään

Ellinoora

Mainokset
#rakkaudenkesä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s