sydäntalvi

Eilisen päivän valo ❄️

A post shared by Teemu Kunto (@teemukunto) on

Luin viikonloppuna läpi tähän asti kirjoittamani. Siellä oli muutamia helmiä joukossa, joista pidin erityisesti. Mutta en pitänyt paikoin sävystä. Se oli saarnaava. Ikäänkuin tietäisin paremmin. Minä mitään tiedä. Eikä minulla ole tarvetta ketään opettaa. Kunhan yritän päteä ja saada näkyvyyttä. Niin kuin kai lähes kaikki. Toisinaan. Ihminen on huvittava otus. Allekirjoitan kyllä edelleen kaikki ajatukseni. Mutta en minä niitä sinulle tyrkytä. Ajattele mitä tahdot. Minua kiinnostaa kuulla!

Teloin syksyllä vasemman akillesjänteeni jotenkin. Yritin juosta liian pitkän lenkin liian vähällä harjoittelulla. Sain sen kuitenkin viimein alkuvuodesta kuntoon. Kolme lenkkiä myöhemmin oikeanpuoleiseen tuli täsmälleen sama vika. Tekniikkani taitaa olla kelvoton. Tai sitten yritin lähteä normilenkeille liian nopeasti. Nyt olen jälleen ollut juoksematta monta viikkoa ja koittanut kuntouttaa jalkaani ehjäksi. Se alkaakin olla pikkuhiljaa parempi. Kesän maraton tulee olemaan haastava, mutta uskon edelleen pääseväni maaliin hengissä. Kunhan pääsen jälleen vauhtiin. Vaikeinta on pysyä paikallaan ja odottaa, että paikat paranevat.

Sama taitaa päteä ihmissuhteisiin ja elämään yleensäkin. Minulla on ainakin usein niin kiire eteenpäin, etten malttaisi pysähtyä ja odottaa, että sielu pysyy matkassa mukana. Eilen keskusteltiin twitterissä siitä, tulisiko jokaisen viettää välillä pidempiä aikoja itsekseen, jotta voisi kasvaa ihmisenä ja omana itsenään. Ja siitä että onko siirtyminen suhteesta suoraan toiseen pakoa todellisuudesta, läheisriippuvuutta vai ihan jotain muuta. Ihmiset ja tilanteet ovat tietenkin aina erilaisia, mutta on varmasti tärkeää, että jokainen osaa olla tyytyväinen elämäänsä myös ihan itsekseen, eikä etsi onnellisuutta toisesta ihmisesta tai ulkoista sitä tämän vastuulle.

Minulla tulee pian täyteen koko aikuiselämäni ensimmäinen kokonainen vuosi ilman pysyvää parisuhdetta. Olen huomannut, että viihdyn mainiosti itseni kansssa, vaikka en ole sitä koskaan erityisesti harjoitellutkaan. En väitä, että olisin oppinut hirveästi itsestäni tai kasvanut ihmisenä mitenkään erityisesti. Vaikka kai sitä jonkinlaista kehitystä aina väkisinkin vähän tapahtuu, monesti jopa huomaamatta. Mutta olen nauttinut kuluneesta vuodesta kovasti. Olen todennut, että tiedän suunnilleen kuka olen, mistä pidän ja mitä haluan tehdä. Suunnilleen. Ja aion jatkaa samaan malliin.

Minua kiinnostaa myös erityisesti kuka sinä olet, mistä pidät ja mitä haluat tehdä?

Mikä on elämisen arvoista? Kaikki on peliä ja leikkiä. — Haluaminen on haluamisen pakkoa.

–Henrik Ibsen

🎶 Leon Bridges: River

sydäntalvi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s