vastuu on kuulijalla

Bullet the blue sky

A post shared by Teemu Kunto 🖤 (@teemukunto) on

Vanha viidakon sanonta ”kun savolainen puhuu, niin vastuu siirtyy kuulijalle” olisi varmaan syytä kääntää transmoderniin muotoon ”kun somelainen klikkiotsikoi, niin vastuu siirtyy lukijalle”. Tämä vastuu on jälleen jäänyt viime viikkoina kantamatta pelottavan monilta, niin toimittajilta kuin lukijoiltakin. Huvittuneena ja kauhistuneena oon seurannut Kasmirin lynkkausta, johon aika monella on tuntunut olevan pakottava tarve osallistua. Paheksuminen ja puhina lienee luonnollista, mutta aikamme vapaat ilmaisukanavat tekevät siitäkin brutaalin julkista. Syyllisten saaminen roviolle ja kollektiivinen teurastus mahdollisimman nopeasti tuntuu olevan tärkeämpää kuin huolellinen faktojen tarkistus. Fiksuimmilla on sentään ollut varaa pahoitella ja pyytää anteeksi, mutta sen vaikutus on suunnilleen sama kuin yrittäisi kerätä tuuleen heitetyt revityn sanomalehden palaset takaisin kokoon. Viikkoa myöhemmin.

Valitettavan usein myös erilaisissa ihmissuhteissa huomaa vastaavan tarpeen itsessään ja muissa. Jos jonkin toisen ihmisen kommentin tai ilmaisun voi ymmärtää esim. neutraalilla tai äärimmäisen ikävällä tavalla, lähtökohtaisesti liian monesti valitaan jälkimmäinen. Lieneekö perisuomalaista vai jopa yleismaailmallista, kun toisen vilpitön kehu vaikkapa vaatteista, saa kuulijan miettimään ”olikohan eilisessä paidassani jotakin vikaa?” Medialukutaito on tärkeää, mutta niin on myös taito lukea toista ihmistä oikein. Tunkematta omista ennakkokäsityksistä riippumatta rivien väliin mitään, mitä siellä ei alunperin ollut. Tottakai jokaisella on vastuu myös miettiä mitä ja miten sanoo, mutta loppuviimein suurin osa väärinkäsityksistä tuntuu tapahtuvan aina kuulijan korvien välissä. Mikä siinä onkin niin vaikeaa pyytää tarkennusta toisen heittoon tai tapaan reagoida?

Klassinen ihmissuhdeneuvohan on, että mikäli se mitä joku sanoo tai tekee kuulostaa ikävältä tai saa jopa hermostumaan, olisi suuttumisen sijaan syytä palauttaa se takaisin tyyliin ”ymmärsin kommenttisi näin, tätäkö tarkoitit?” Näin toisella on mahdollisuus tarkentaa tai korjata ja selittää uudelleen, mikäli tarkoitti jotakin aivan muuta. Tätä pompottelua tulisi jatkaa niin kauan, että molemmat ovat samalla aaltopituudella ja ymmärtävät toisiaan. Teoriassa loogista ja helppoa, mutta tosipaikan tullen vaikeaa kuin heinän teko. On yllättävän haastavaa myöntää edes itselleen saati toiselle, että tulkitsee häntä omista traumoistaan käsin automaattisesti ikävällä tavalla. Suuttuminen tuntuu oikeutetulta, koska toinen käyttäytyy omasta mielestä urpåsti, ja tästä kiukusta luopuminen vaatiikin nöyryyttä ja liian hätäisen väärintulkinnan tunnustamista. Joku fiksu joskus kysyikin: ”haluatko olla ihmissuhteessa vai oikeassa?”

Ja kun ajattelen sitä, minua huimaa: kaikki maailman yksinäiset ihmiset puhelimiensa päissä.

–Joel Haahtela

🎶 Malmö: Pihalla susta

Mainokset
vastuu on kuulijalla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s