Vuosi pakettiin

Vuosi on päätöksessä ja onpas se ollutkin taas melkoinen vuosi. Olen muuttanut kaupungista toiseen, lopettanut työt ja ollut kuukauden työttömänä, suorittanut kehittämisasiantuntijakoulutuksen, aloittanut uuden osapäivätyön, perustanut uuden blogin, vaihtanut puolet pienempään asuntoon ja korvannut kaikki huonekaluni pienemmillä, luopunut sadoista tavaroista ja käynyt läpi kaiken mitä omistan, saksinut luottokortit ja tehnyt budjetin, lopettanut ainakin toistaiseksi alkoholinkäytön, aloittanut tubettamisen, luopunut iPhonesta, alkanut nukkumaan kahdeksan tuntia yössä ja niin edelleen. Pieniä ja suurempia muutoksia. Ja vaikka olenkin onnellisempi kuin koskaan, huomasin joulun tullen olevani myös hieman uupunut. Siksi jätinkin viimeiset suunnittelemani videot ja blogitekstit tekemättä ja keskityin tehokkaasti lepäämiseen.

Ei sillä, etteikö elämä olisi aina ollut minulle jatkuvaa muutosta. Itseasiassa koko aikuiselämäni ajan olen poikkeuksetta joka vuosi vaihtanut joko työtä, toimenkuvaa, asuntoa tai autoa, saanut perheenlisäystä tai uuden ihmissuhteen. Usein monia edellämainituista, kuten kuluneenakin vuonna. Olen ilmeisesti kuitenkin sillä tavalla vinoutunut, että juuri tällainen jatkuva itsensä muutosjohtaminen saa minusta elämän tuntumaan elämisen arvoiselta.

Tänä vuonna minulla oli tavoitteena lukea kirja viikossa. Onnistuin ja lukuhaasteen kokonaissaldoksi tuli kuusikymmentä kirjaa. Sivuja kertyi yhteensä yli 17 000. Se on todennäköisesti enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Tämä onnistui, kun suljin netflixin ja muut vastaavat aikasyöpöt elämästäni. Ja vaikka rakastankin hyviä elokuvia ja sarjoja, väitän, että lukemiseen käytetty aika tekee ihmisen onnellisemmaksi. Olen kirjojen kautta oppinut paljon, käynyt uusissa paikoissa eri puolilla maapalloa ja kosmosta, saanut uusia oivalluksia ja ajatellut omilla aivoilla, pohtinut mennyttä ja tulevaa sekä uskoakseni kehittynyt myös kirjoittajana. Ja koska tykkään haastaa itseäni, pyrin vuonna 2018 lukemaan ainakin 75 kirjaa.

Ensi vuoteen lähden hyvin levänneenä, intoa puhkuen ja jälleen isoja muutoksia suunnitellen, mutta myös hieman pelonsekaisin tuntein. Olen päättänyt viettää Älä osta mitään -vuoden, jolloin en tee mitään hankintoja pakollisten ruoka- ja päivittäistavaraostosten lisäksi. Lapsille lupasin kuitenkin syntymäpäivä- ja joululahjoiksi antaa jonkinlaiset aineettomat lahjat kuten tänäkin vuonna. Ostamisen lisäksi lopetan herkkujen ja lisätyn sokerin syömisen. Tässä asiassa en ryhdy täysin ehdottomaksi, mutta ainakin alkuvuodesta kiellän itseltäni kaiken epäterveellisen. Viikon päästä maanantaina alkava Helvetinviikko myös innostaa ja jännittää. Uskon saavani siitä erittäin vauhdikkaan startin koko vuodelle ja juoksukaudelle, joka huipentuu elokuussa Paavo Nurmi Marathonille muutamaa päivää ennen kuin täytän neljäkymmentä. Juhlat pidetään muuten 25.8.2018 näillä näkymin Seinäjoella, joten merkkaa kalenteriin!

Ikuinen unelmani muutosta Helsinkiin elää ja voi hyvin. Uusi aikaikkuna aukeaa kuitenkin vasta parin vuoden päästä, koska haluan asua vielä hetken lähempänä lapsia. Ylihuomenna myös työsuhteeni muuttuu vakituiseksi ja kokopäiväiseksi, joten senkään puoleen en ole nyt vielä lähdössä minnekään. Helsinki2020 ei ole kuitenkaan minulle siis vain uudistunut kaupunkibrändi vaan henkilökohtainen visio pitkäaikaisen unelmani toteutumisesta. ”Vaikuttavien ihmisten, tekojen ja kohtaamisten kaupunki.”

Hiraeth. Se tarkoittaa melkein samaa kuin nostalgia mutta ei aivan.
— Kaipuuta paikkoihin joita ei ole koskaan ollutkaan.
Paikkoihin joista on vain uneksinut.

– Kjell Westö

🎶 M: Lampi

Vuosi pakettiin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s