sydäntalvi

Eilisen päivän valo ❄️

A post shared by Teemu Kunto 🖤 (@teemukunto) on

Luin viikonloppuna läpi tähän asti kirjoittamani. Siellä oli muutamia helmiä joukossa, joista pidin erityisesti. Mutta en pitänyt paikoin sävystä. Se oli saarnaava. Ikäänkuin tietäisin paremmin. Minä mitään tiedä. Eikä minulla ole tarvetta ketään opettaa. Kunhan yritän päteä ja saada näkyvyyttä. Niin kuin kai lähes kaikki. Toisinaan. Ihminen on huvittava otus. Allekirjoitan kyllä edelleen kaikki ajatukseni. Mutta en minä niitä sinulle tyrkytä. Ajattele mitä tahdot. Minua kiinnostaa kuulla!

Teloin syksyllä vasemman akillesjänteeni jotenkin. Yritin juosta liian pitkän lenkin liian vähällä harjoittelulla. Sain sen kuitenkin viimein alkuvuodesta kuntoon. Kolme lenkkiä myöhemmin oikeanpuoleiseen tuli täsmälleen sama vika. Tekniikkani taitaa olla kelvoton. Tai sitten yritin lähteä normilenkeille liian nopeasti. Nyt olen jälleen ollut juoksematta monta viikkoa ja koittanut kuntouttaa jalkaani ehjäksi. Se alkaakin olla pikkuhiljaa parempi. Kesän maraton tulee olemaan haastava, mutta uskon edelleen pääseväni maaliin hengissä. Kunhan pääsen jälleen vauhtiin. Vaikeinta on pysyä paikallaan ja odottaa, että paikat paranevat.

Sama taitaa päteä ihmissuhteisiin ja elämään yleensäkin. Minulla on ainakin usein niin kiire eteenpäin, etten malttaisi pysähtyä ja odottaa, että sielu pysyy matkassa mukana. Eilen keskusteltiin twitterissä siitä, tulisiko jokaisen viettää välillä pidempiä aikoja itsekseen, jotta voisi kasvaa ihmisenä ja omana itsenään. Ja siitä että onko siirtyminen suhteesta suoraan toiseen pakoa todellisuudesta, läheisriippuvuutta vai ihan jotain muuta. Ihmiset ja tilanteet ovat tietenkin aina erilaisia, mutta on varmasti tärkeää, että jokainen osaa olla tyytyväinen elämäänsä myös ihan itsekseen, eikä etsi onnellisuutta toisesta ihmisesta tai ulkoista sitä tämän vastuulle.

Minulla tulee pian täyteen koko aikuiselämäni ensimmäinen kokonainen vuosi ilman pysyvää parisuhdetta. Olen huomannut, että viihdyn mainiosti itseni kansssa, vaikka en ole sitä koskaan erityisesti harjoitellutkaan. En väitä, että olisin oppinut hirveästi itsestäni tai kasvanut ihmisenä mitenkään erityisesti. Vaikka kai sitä jonkinlaista kehitystä aina väkisinkin vähän tapahtuu, monesti jopa huomaamatta. Mutta olen nauttinut kuluneesta vuodesta kovasti. Olen todennut, että tiedän suunnilleen kuka olen, mistä pidän ja mitä haluan tehdä. Suunnilleen. Ja aion jatkaa samaan malliin.

Minua kiinnostaa myös erityisesti kuka sinä olet, mistä pidät ja mitä haluat tehdä?

Mikä on elämisen arvoista? Kaikki on peliä ja leikkiä. — Haluaminen on haluamisen pakkoa.

–Henrik Ibsen

🎶 Leon Bridges: River

sydäntalvi

puuttuva palanen

Ylihyvää ystävänpäivää rakkaat ystävät! 💙

A post shared by Teemu Kunto 🖤 (@teemukunto) on

Ystävänpäivänä yleensä huomaa, että synkimmästä talvesta on jo selvitty ja sekä töihin mennessä että sieltä lähtiessä on valoisaa. Vaikka talvesta ei ole ollut tänä vuonna paljon tietoakaan, tuntuu aamuinen lintujen laulu aina siltä kuin sielun jäätikkö alkaisi pikkuhiljaa sulaa. Ihmiset alkavat hymyillä ja voida paremmin, tipattomat ja mauttomat päivät jäävät taakse ja elämä jälleen voittaa. Töissä kuulee niin asiakkaiden kuin työkavereiden äänestä, että pahimmat härkäviikot ovat takana ja voimme jälleen kaikki jatkaa suurta kulutusjuhlaa riemulla. Lähestyvä kevät saa usein myös ihmissuhderintamalla uutta elämää aikaiseksi.

Kävin tuossa joulun alla satunnaisilla tinder-treffeillä ja minulta kysyttiin ilmeisesti jo klassikoksi muodostunut kysymys: ”Mitä etsit tinderistä?” Tajusin samalla hetkellä itsestäänselvyyden, että en minä etsi kyllä yhtään mitään. Kuten on tullut jo useamman kerran aiemminkin todettua, en todellakaan kaipaa elämääni parisuhdetta tai arjen jakamista, vaikka minusta onkin aina hauskaa tutustua ihmisiin ja muodostaa monenlaisia ihmissuhteita. Samoilla teeseillä suuntaan tähänkin kevääseen. Olen edelleen avoin uusille tuttavuuksille ja hyvälle seuralle ilman sen suurempia taka-ajatuksia tai suunnitelmia.

Olen päässyt lukuhaasteessani melko hyvään alkuun ja sain luettua myös pitkään lukulistalla odottaneen Kafka rannalla -teoksen. Minut pysäytti kirjassa erityisesti Haruki Murakamin ajatus: ”Jokainen, joka rakastuu, etsii oman itsensä puuttuvia palasia.” Välillä minusta on tuntunut, että rakastun luvattoman helposti: ihanaan ihmiseen, uuteen muistikirjaan, hyvään viskiin tai tarttuvaan hittibiisiin. Olen pohtinut jopa, että onko rakastuminen tai rakkaus käsitteenä kärsinyt kohdallani jonkinlaisen inflaation. Todellisuudessa en ehkä rakastu, koska en koe, että elämästäni puuttuisi mitään enkä ainakaan tällä hetkellä etsi minkäänlaisia kadonneita palasia sitä täydentämään.

Enkä toisaalta oikeastaan edes usko, että kukaan yksittäinen ihminen voisi olla toiselle jonkinlainen täydellisesti sopiva palikkatesti. Tottakai erilaisuus ja samankaltaisuus toisessa kiehtoo ja vetää puoleensa, mutta väkisinkin kaikissa ihmissuhteissa sovitetaan välillä pyöreää palaa kulmikkaaseen koloon. On myös mielenkiintoista huomata, miten erilaiset ihmissuhteet ja tyypit saa jokaisesta meistä esille tiettyjä puolia muita korostetummin. Millaiseksi minä tulen juuri sinun seurassasi? Millainen sinä olet minun lähelläni?

sitä haluaa kolahtaa
kyl sä tiedät
siihen niin ihanaan kohtaan
niin kovaa ettei voi
ikinä unohtaa

–Arto Tuunela

🎶 Pariisin Kevät: Liukuovet

puuttuva palanen

enemmän on enemmän

mutsi kysyy luuleksä olevas james bond sanoin emmätiä mut jotain samaa meis on

A post shared by Teemu Kunto 🖤 (@teemukunto) on

Viime vuosi oli oikeastaan elämäni paras lähes kaikilla mittareilla mitattuna. Voin fyysisesti ja henkisesti paremmin kuin koskaan enkä keksi juuri mitään, mitä haluaisin välttämättä muuttaa. Miten tuollaisen vuoden jälkeen pistetään enää paremmaksi? Monien tavoin olen aina pitänyt vuodenvaihdetta hyvänä hetkenä pysähtyä ja pohtia mennyttä sekä suunnitella tulevaa. Poikkeuksetta joka vuosi olen aloittanut jonkinlaisella vähennyslaskulla. Täytyisi vähentää sokeria, rasvaa, alkoholia, netflixiä yms. Tällä kertaa päätin valita päinvastaisen lähestymistavan. Päätin lisätä hyviä asioita niin paljon kuin paikat kestää! Uskon, että näin onnistun puolivahingossa myös vähentämään sellaista, mikä ei tuota hyvinvointia ja onnellisuutta.

Erityisen tyytyväinen olen viime vuonna uudelleen löydettyyn juoksuinnostukseeni. Aloitin käytännössä lähes nollasta nousemalla sohvan pohjalta aprillipäivänä. Fiksuinta oli liittyä mukaan juoksukouluun, josta sain todella paljon järkevää valmennusta ja hyvää fiilistä omaan lenkkeilyyni. Sen seurauksena juoksin puolimaratonin syyskuun alussa omaan ennätysaikaani 1:49.29. Tavoitteena oli alittaa kaksi tuntia, mutta juoksu sujui odotuksiakin paremmin. Juoksukilometrejä kertyi kuukautta kohti satakunta. Tänä vuonna aion juosta enemmän ja pidempään. Suurimpana tavoitteena on selvitä hengissä Helsinki City Maratonista 12.8. Tämä vaatii noin 40 km juoksua viikossa ja uskon vahvasti onnistuvani.

Juoksemisen lisäksi innostuin ihan vuoden viime metreillä jälleen myös lukemisesta. Viime vuonna luin yhteensä hädin tuskin 10 kirjaa, mutta tänä vuonna pyrin lukemaan vähintään yhden viikossa eli noin 50 kirjaa vuodessa. Haluan myös kirjoittaa enemmän, niin tätä blogia kuin omaksi iloksi satunnaisia päiväkirjamerkintöjä ja jopa runoja. Blogia luettiin viime vuonna reilut 11.000 kertaa, eniten tietysti hupaisaa seuranhakuilmoitustani. Pyrin tänä vuonna rikkomaan 20k sivunäytön rajan. Minussa on aina myös elänyt unelma kirjan kirjoittamisesta. Olen saanut jo ensimmäiset sivut ulos koneistostani, toivottavasti tänä vuonna paljon enemmänkin.

Suurin ilon aihe vuonna 2016 oli monet uudet ja vanhat ihmissuhteet. Sain tutustua todella moneen uuteen ihanaan ihmiseen sekä hengata myös monen vanhan ystävän kanssa pitkästä aikaa. Iso osa kohtaamisista tapahtui tai ainakin alkoi sosiaalisen median välityksellä, mutta ilahduttavan monia ihmisiä onnistuin tapaamaan myös ihan livenä. Jokainen kohtaaminen on jäänyt mieleen todella positiivisena ja vaikka osa niistä on ollut hyvinkin ohimeneviä, kaikilla on ollut iso merkitys minulle. Nyt minulla on vain teitä kaikkia ikävä, joten tänä vuonna haluan kohdata ihmisiä entistäkin enemmän!

Edellä mainittujen lisäksi haluan tieteellisen tutkimuksen valossa lisätä elämääni myötätuntoa ja armollisuutta itseäni ja toisia kohtaan, kiitollisuutta, leikkiä, hengittämistä sekä enemmän hetkiä, jolloin en tee yksinkertaisesti mitään. Näillä eväillä uskon tästä vuodesta tulevan vielä edellistäkin paremman. Ja vietän mielelläni siitä monia hetkiä juuri sinun kanssa! 🖤

Tänään aiotaan elää, tänään aiotaan niin
Vain olla ja elää, me tänään aiotaan niin

Tuure Kilpeläinen

🎶 Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani: Tänään aiotaan elää

enemmän on enemmän